Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2015.

Mitä tajusin viikonloppuna?

Kuva
Meillä oli viikonloppuna nuorten tapahtuma ja mieheni oli luvannut olla lastemme kanssa, että pääsisin mukaan tuohon tapahtumaan. Ensimmäisenä ajattelin, että nyt pystyn mennä mukaan järjestämään tapahtumaa. Loppuviikon lähestyessä olin jotenkin väsyneempi eikä minulla ollut selkeää hommaa tapahtumassa. 

Päätin vasten minun auttavaista luonnettani ilmoittaa, etten tulisikaan auttamaan. Pikkusiskoni oli tulossa kanssani tuohon tapahtumaan. Koin tärkeäksi olla siskoni kanssa, sillä hän ei tuntenut oikein ketään ja on hieman ujo. Eräs uskovainen ystäväni sanoi, että pitää oppia sanomaan ei ja ajatella omaa jaksamista. Rukoilin kyllä tuon tapahtuman puolesta. 


Minusta tuntui, että olen kuiva pesusieni joka kaipaa itsekin virvoitusta. Menin tapahtumaan ja imin opetuksesta jokaisen sanan itselleni. Opin mm. että on myös rohkeutta osata sanoa ei. Rukouspalvelussa Jumala puhui, että haluaa opettaa minua elämään levosta ja rauhasta käsin. Jäin miettimään, mitäköhän tuo käytännössä tarkoittaisi. …

MINUN hetkeni

Kuva
Juuri kun kaadan ihanan päiväkahvin kuppiin, herää Pikku Karhu päikkäreiltä. Kun ehdin takaisin kahvikupin luo, se onkin jo kylmää. Se ei pidä kyllä paikkaansa kun sanotaan, että kylmä kahvi kaunistaa. Jos menemme ravintolaan syömään, lapsille pitää tietenkin pilkkoa ruoka ja Pikku Karhu syöttää. Kun viimein saan ensimmäisen haarukallisen ihanan mureaa pihviä, se onkin jo kylmää. Kuulostaako tutulle? Tiedän sen olevan äidin osa ja olen jo hyväksynyt sen.

Pienten lasten kanssa päivät ovat hektisiä. Illalla kun saa lapset nukkumaan ja tiskit selvittyä haluaa vain katsoa hetken telkkaria tai kaatua suoraan sänkyyn. Minua on harmittanut, kun en iltaisin jaksa enää lukea Raamattua ja nukahdan heti aloittaessani rukouksen. Aluksi koin siitä huonoa omaatuntoakin. Eräs ystäväni muistutti minua, ettei Raamatun lukeminen tai rukoileminen ole mitään suorittamista. Emme saa siitä mitään pisteitä, emmekä voi saavuttaa omilla suorituksillamme yhtään mitään. Jumala kuulee pienetkin huokaukset arjen …

Karhunpentujen huone

Kuva
Siivosin tänään viikonlopuksi ja ajattelin tehdä postauksen poikien huoneesta, koska se oli kerrankin oikeasti siisti. Lapsilla eivät yleensä lelut pysy järjestyksessä, mutta saati sitten kun talossa on kaksi poikaa (+mies).


Isolla Karhulla jatkettava lastensänky, jonka alle haluaisin vielä ostaa lelulaatikon. Lelut saisi kivasti sängyn alle piiloon ja viemästä tilaa.

Pikku Karhun sängyllä päiväpeittona poikien isoäidin ja tädin tekemä tilkkupeitto. Minusta peitto on aivan ihana. <3


 Mieheni osti joskus Ikeasta Isolle Karhulle teltan. Se oli pitkään pois käytöstä, mutta nyt molemmat pojat ovat innostuneet leikkimään sillä. Löysin kirpparilta tosi halvalla uuden veroiset autopimennysverhot. Ne ovat olleet kova juttu omille lapsille sekä heidän kavereilleen.

Löysin joskus kirpparilta hyllyn, jonka voi kääntää pystyyn tai vaakaan. Haluaisin hyllykköön vielä keskenään samanlaiset ja isommat korit. Iso karhu istuu toisinaan nojatuolissa katselemassa kirjoja. Pikku Karhu käyttää tuolia …

Karhunpennut ensimmäisellä junamatkalla

Kuva
Iso Karhu on jo pitkään puhunut, että haluaisi päästä matkustamaan junalla. Keskiviikkona siihen viimein tuli mahdollisuus. Lähdimme katsomaan Ison Karhun kummia.

Tiistai-iltana minulle iski stressi, että kaikki sujuisi hyvin ja että ehtisimme junaan ajoissa. Ei ole helppo juttu lähteä kahden pienen lapsen kanssa koko päivän reissulle. Mieheni rukoili puolestani ja mieleni rauhoittui. Laitoin kaikki vaatteet ja eväät ym. illalla valmiiksi. Kiire meinasi kuitenkin tulla, koska ylläriylläri Iso Karhu sai kiukunpuuskan juuri ennen lähtöä. Mieleni oli kuitenkin rauhallinen kaikesta huolimatta. Ehdimme ajoissa bussiin ja olimme juna-asemallakin hyvissä ajoin.  Pikku Karhu tietty heräsi heti kun astuttiin ulko-ovesta ulos.




En itsekään ollut aiemmin matkustanut tuolla taajamajunalla, joten en tiennyt junassa olevan jyrkät rappuset. Onneksi ystävällinen kanssamatkustaja auttoi vaunut junaan. Muksuille oli iso juttu, että he saivat omat junaliput. Ne sai kuulemma laittaa kotona muistolaatikkoo…

Millaisia lapsemme ovatkaan ja millaisia tunteita äitinä herääkään?

Kuva
Perjantaina olimme seurakunnalla äitilapsipiirissä. Piirin vetäjä oli sairastunut ja pyysi minua sijaistamaan häntä. Nautin tuosta hommasta kovasti (vaikka se oliki vain sijaistuskerta), koska pääsin lukemaan pienen pätkän Raamattua muille äideille sekä jakamaan yhdessä elämän kokemuksia ja ajatuksia.
Jumala on laskenut sydämelleni koko ajan enemmän toisia pienten lasten äitejä. Sydämelleni on alettu laskea myös maahanmuuttajaäitejä, vaikkei minulla ole mitään aikaisempaa kosketuspintaa heihin. Pikku Karhun myötä olen saanut vielä voimakkaammin kokea, miten rankkaa ja vaikeaa välillä pienten lasten kanssa on. Haluaisin olla tukemassa ja rohkaisemassa myös muita äitejä omien kokemuksieni kautta sekä muutenkin.

(kuva Googlen kuvahausta)

Iso Karhu oli koliikkivauva. Koliikkia kesti 2kk ikäiseksi asti. Hän huusi joka ilta klo: 19.00 -02.00. Hän saattoi nukkua tuossa välissä pieniä pätkiä. Sitten hän heräsi kuuden aikaan aamulla ylös. Lisäksi hän söi 5 krt. yössä. Nuo ensimmäiset kaksi kuuk…

Viikonloppu lasten ehdoilla

Kuva
Torstaina laitoimme poikien kanssa parvekkeen jo kevätkuntoon. Meillä on tässä kodissa ihanan iso parveke ja edellinen asukas oli jättänyt kivat puulaatatkin parvekkeen lattialle. Siivottuamme nautimme siellä välipalasta ja auringosta. Tuo kevätintoilu taisi kuitenkin olla jälleen kerran hieman liian aikaista, koska tänään sataa taivaan täydeltä lunta...







Mieheni lähti viikonlopuksi kuvaamaan ensimmäistä musiikkivideota omaan musiikkiinsa. Odotan innolla millainen lopputulos sieltä ilmestyy. Minä jäin lasten kanssa kotiin.

Perjantai-iltana pidimme elokuvaillan, koska Iso Karhu oli saanut 10 nukkumistarraa. Hän halusi katsoa Lentsikat- elokuvan. Kävimme ostamassa herkkuja tuota iltaa varten, joka oli tietysti hänelle tärkeä asia. Siitä määrästä sitten saikin mahan kipeäksi, mutta nautimme kuitenkin illasta valtavasti. Pikku Karhulle oli ostettu omiksi herkuiksi maissinaksuja (jotka ovat muuten aivan mahtava juttu vauvoille moneenkin tilantenteeseen, eikä niissä ole mitään ylimääräistä).



Pikku Karhun painajaisellle tuli piste

Kuva
Kirjoitin joskus Pikku Karhun rakenneultrasta. Hänen pieni elämänsä on ollut hiukka kivinen...
Olimme olleet viikon synnytyksen jälkeen kotona, kun Pikku Karhulle nousi melkein 39 asteen kuume. Hänellä oli myös samaan aikaan raju silmätulehdus päällä.
Nuo olivat painajaismaisia kauhun hetkiä, kun tajusin tuona yönä vauvamme olevan kuumeessa. Tuon ikäisellä kun ei vielä pitäisi olla kuumetta. Veimme mieheni kanssa Pikku Karhun keskussairaalaan tutkittavaksi. Tuona yönä minuutit tuntuivat kovin pitkiltä, kun katseli vapisevaa heiveröistä vauvaa. Kyllä itku oli herkässä eivätkä jalat meinanneet kantaa.  Lääkäri sanoi aluksi kuumeen johtuvan rajusta silmätulehduksesta. Vauvallemme laitettiin nesteytys ja antibioottitippa. Jäimme sairaalaan muutamaksi yöksi. 
Meitä oltiin jo alkamassa kotiuttaa, kun Pikku Karhu alkoikin kouristelemaan mieheni sylissä. Hälytimme heti hoitajan huoneeseen. Luulimme aluksi niiden olevan kuumekouristuksia. Huoneessa oli viisi hoitajaa seuraamassa tilannetta. K…

Kevätaurinko vai harmaat pilvet?

Kuva
Sunnuntaina oli ihana ilma ulkoilla, kun aurinko paistoi ja lapsilla (sekä mulla) oli seuraa.
Pikku Karhukin pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan hiekassa mönkimistä ja hiekkalelujen katselua. Raukka ei vain oikein tiennyt, mitä olisi pitänyt tehdä. Hänen kaverinsa on juuri oppinut kävelemään. Pikku Karhu seurasi hänen menoaan ja oli harmissaan kun itse ei päässyt perään. Pikku hiljaa hänkin alkoi ymmärtää, että myös ulkona voi kontata.























Eilen lähdimme heti aamusta Ison Karhun kanssa pyöräilemään. Pikku Karhu nukkui samalla vaunuissa. Oli aivan ihana kävellä kaduilla, kun ei ollut vielä paljon ihmisiä. Iso Karhu sai rauhassa harjoitella liikkeelle lähtöjäkin.
Se on kyllä totta, kun sanotaan "kerran kun oppii ajamaan pyörällä, niin sen osaa aina. "
Päätimme extempore mennä torille ostamaan lihapiirakat ja mehut. Nautimme aurngon paisteesta ja kiireettömyydestä. En yleensä anna aamupalan ja lounaan välissä mitään välipaloja ja olen siinä ollut tarkka. Nyt kuitenkin päätin jous…

Ihana kamala arki

Kuva
Lopetin Pikku Karhun yöpalvelut maanantaina. Parina ekana yönä hän heräili ja itki. Sen jälkeen hän on nukahtanut joka ilta jo klo: 19. Keskimäärin hän herää enää kerran yössä klo: 4 ja aamulla klo: 6-7. Olen itsekin saanut vihdoin nukkua pidempiä pätkiä. Univelan purkautuessa olen iltaisin ollut niin väsynyt, että olen kömpinyt sänkyyn jo klo: 20-21. Aamulla on ihana herätä, kun ei ole aivan tajuttoman väsynyt.
Kun olen levänneempi, jaksan päivisinkin enemmän touhuta lasten kanssa. Se taas tuo iloa lapsille sekä itsellenikin. Koin niin huonoa omaatuntoa, kun olin aina vain kamalan väsynyt. Enää olen vain iltaisin kovin väsynyt.

Tiistaina avasimme Ison Karhun kanssa pyöräilykauden. Hän oppi viime kesänä pyöräilemään ja taito säilynyt edelleen. Nyt on enemmän voimaakin polkea ylämäkiä ja lähteä liikkeelle. Hän pyöräili tunnin yhtä kyytiä ja olisi pidempäänkin pyöräillyt, mutta piti lähteä sisälle. Niin ihana katsella lapsen riemua ja sitä miten hän oppii uusia taitoja. Kehut vahvistava…