Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2015.

Lapset hoitoon ja vaihde vapaalle

Kuva
Iso Karhu oli viikonloppuna isovanhempiensa kanssa Muumimaailmassa ja järjestimme Pikku Karhullekin hoitopaikan yhdeksi yöksi. Hän pääsi ensimmäistä kertaa kumminsa luo yöksi.
Veimme Pikku Karhun lauantaina lounaan jälkeen ja hän meni siellä heti päiväunille.

Ohjeistuksen jälkeen me lähdimme mieheni kanssa kahdestaan lounaalle läheiseen ravintolaan. Söimme grillipihvit, jossa oli lisukkeena kasviksia ja perunaa. Pihvit olivat oikeasti grillatun makuisia. Jälkiruoaksi oli mokkamoussea ja kahvia.


Kotimatkalla poikkesimme uudessa kalakaupassa ostamassa tonnikalapihvejä ja hieman muutakin. Kotiuduttuamme lähdimme yhdessä kävely/juoksulenkille. Lenkille tulikin pituutta 8km ja aikaa tuohon kului n. tunti. Sää oli upea lenkkeilyyn. Aurinko paistoi, muttei ollut kuitenkaan liian kuuma tai liian kylmä. Mielestäni se oli hauska tapa viettää aikaa yhdessä. Meillä ei ollut mikään kiire, mutta kuitenkin sai sykkeen nousemaan. Liikunta on helpottanut meidän kummankin fyysistä sekä psyykkistä voint…

Ihmisiä rakastamassa

Kuva
Olin perjantai-iltana pitkästä aikaa seurakunnalla. Tilaisuudessa meille puhui innostava nuori mies, jonka jälkeen rukoilimme yhdessä sekä lähdimme kaduille kertomaan evankeliumia.
Jakaannuimme 2-3 hengen ryhmiin ennen lähtöä. Yksin ei kai ole kovinkaan turvallista lähteä puistoihin, varsinkaan viikonloppuiltaisin.
Osa uskovista tuputtaa Jeesusta ja uskoa tai pelottelee helvetillä. Minä itse vierastan tällaista tyyliä. Minä haluan kertoa ihmisenä ihmiselle ja rakkaudesta käsin. Lähestyimme parini kanssa ihmisiä luonnollisin tavoin, kuten lemmikkien kautta ja jakamalla tulevan tapahtuman mainoksia.
Siinä sitten saimme rukoilla joidenkin asioiden puolesta. Jotkut halusivat, että rukoilemme heidän asioitaan myöhemmin. Toiset eivät halunneet ollenkaan rukousta. Kaikki nämä hyväksyimme. Illan aikana kukaan ei suoranaisesti tyrmännyt meitä, vaan kuuntelivat mitä me halusimme sanoa.
Jos ihminen kieltäytyy kuulemasta tai rukouksesta, hän on silti arvokas eikä häntä tule alkaa pelottelemaan mi…

Juhannuksen vietto

Kuva
Lähdimme torstaina mieheni suvun mökille (sama jolla olin poikien kanssa aiemmin) viettämään juhannusviikonloppua.  Kamalasti piti taas pakata tavaraa mukaan; piti varautua kylmään, sateeseen sekä helteeseen.  Saimme kaikki juuri ja juuri mahtumaan autoon ja matka sai alkaa.  ( kuva Googlen kuvahausta)
Juhannusaattona mökille tuli myös mieheni sukua ja pienehkö talo oli täynnä iloisia ihmisiä. Päivällä autoin mieheni pikkuveljeä tekemään polttopuita ja se vasta oliki hauskaa puuhaa. Kyhäsimme porukassa myös juhannuskokon tynnyriin.  Illalla saunoimme ja grillasimme sekä nostimme lipun salkoon lippulaulun raikuessa. Appiukkoni oli tehnyt oman juhannusjuoman, jossa oli verigreippiä ja vissyä. Menussa oli alkuruokana friteerattuja haukisipsejä (aivan huikeita!), lihaa, kanaa, maissia, perunoita, silliä, itse tehtyä paholaisen hilloa, sekä itse tehtyä majoneesia. Kenellekkään ei varmaan jäänyt nälkä. 
(polttopuut ja kokkotynnyri)




















                    (juhannusjuoma)
Mieheni väsyi ymmärrettä…

Korkeasaaressa

Kuva
Olemme viimein koko perhe taas kasassa ja halusimme tehdä jotain kivaa yhdessä. Lähdimme tiistaiaamuna kohti Korkeasaarta. Iso Karhu kyseli jatkuvasti, että milloin olemme perillä ja onko vielä pitkä matka. Kuulostaako tutulle automatkoilla?  Olimme pakanneet eväitä mukaan, jottei tarvinnut ostaa Korkeasaaresta ruokaa. Tavaraa kertyi yllättävän paljon tuolle päivän reissulle. Apua, miten paljon tavaraa tarvittaisiin vaikkapa viikon reissulle noiden kahden pienen pojan kanssa. Perillä seuraamme liittyi mieheni serkku, jota emme olleet nähneet vähään aikaan.
(kuva Googlen kuvahausta)
Kävimme ostamassa liput ja päätimme syödä eväät, ettei heti tulisi nälkä ja aamupalastakin kun oli jo aikaa. Pikku Karhulle olin ottanut purkkisosetta ja korviketta, koska ne säilyvät paremmin. Iso Karhu halusi syödä lihapiirakkaa ja nakkia. Me aikuiset söimme pekonisalaattia. Saimme tuohon ruokailuun menemään niin kauan aikaa, ettemme päässeetkään enää lipuillamme portista sisään, koska ne olivat vanhentun…

Valoa tunnelin päässä(?)

Kuva
Kirjoitin jossain vaiheessa aiemmin mieheni sairaalaan joutumisesta. Hän pääsi vasta eilen kokonaan kotiutumaan. Sairaalassa oloa kesti n. puolitoista kuukautta.


Tähän on mahtunut monia vaiheita. Hän oli neljällä kotilomalla ennen kotiutumista. Kaksi ensimmäistä kotilomaa olivat aika kaaottisia ja näytti, ettei hän olisi vielä pitkään aikaan todellakaan valmis tulemaan kotiin meidän kanssamme. Lääkitystäkin jouduttiin fiksaamaan useampaan kertaan. Kävin katsomassa miestäni tunnin ajomatkan päässä n. kaksi kertaa viikossa. Välillä minulla oli lapset mukanani ja välillä sain heille hoitajan siksi ajaksi. Iso Karhu ei mielellään lähtenyt noille reissuille. Käänsimme automatkat mukaviksi, kertomalla tarinoita.
Miten kotona? Meillä on käynyt tuttu neuvolan perheohjaaja, joka ollut hyvä juttu. Hän katsoi lapsia, että pääsin käymään omilla asioillani ja välillä mieheni luona. Hänen kauttaan saimme myös lapsiperheiden kotipalvelusta tukea. Heidän ensimmäinen työntekijänsä ei ollut meille sovel…