Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2017.

Mikä mies?

Kuva
Kerroin seurustelustooristamme, mutta nyt voisin kertoa lisää millainen tämä tapaamani mies on.
Hän tosiaan asuu toisella paikkakunnalla, enkä ollut koskaan aiemmin käynyt tuossa kaupungissa. Onneksi hänellä on auto, joka helpottaa näkemistämme (nyt kun minulla ei ole enää autoa lainassa, kulkemiseni tapahtuu hitaammin junalla).
Kyseessä on minua 12 vuotta vanhempi ihminen, mutta ikäeroamme ei melkein huomaakkaan. Joskus tulee puhetta jostain, mitä on tapahtunut tai mikä ollut suosittua ja huomaamme minun tietämättömyyteni. Mutta se ei ole vaarallista ja minulta kuitenkin löytyy jonkin verran elämänkokemusta.
Hän on itse rakentanut omakotitalon metsän reunaan rauhalliselle omakotitaloalueelle. Siellä riittää monenlaista puuhaa lapsille sekä meille aikuisille. Olen hieman jo päässyt toteuttamaan "sisustusvimmaani" ja onneksi miesystäväni pitää siitä eikä ahdistu. Tykkään siitä, että hän on taitava rakentamaan ja hän pitää minun sisustamisestani.

Viime kesänä olin epätoivoise…

Laskettaisiko panssarit?

Kuva
Kello soi aamulla ja pukeudun sekä syön reippaasti. Herätän lapset ja valmistaudumme töihin sekä päiväkotiin. Joka aamuiset taistelut ja poljemme vauhdilla, jotta ehdin ajoissa töihin...
Joskus on hyvä pysähtyä ja rauhottua, vaikka luonnon helmassa. Yksin, pois kaupungin hälinästä ja arjen pyörityksestä. Elämän vaikeita asioita ja kipeitä juttuja voi koittaa "unohtaa" tai peittää monella tavalla, niinkuin monet ihmiset tekevät. Aina voi yrittää paeta todellisuutta.
Onko lopulta koko elämä pakenemista?Koitetaanko peittää heikkoudet, rikkinäisyys ja omat tunteet muilta vai jopa itseltä? 
 Pysähtyminen voi tehdä kipeää ja voi tulla kovallakin ihmisellä itku sekä tunne hajoamisesta.
Mitäpä jos se onkin vai uuden alku? Mitäpä jos hajonneen tilalle voi alkaa rakentua uutta ja oikeasti parempaa elämää? Olisiko se sen arvoista, että laskisi hetkeksi panssarit? 
Joskus on hyvä olla toisen edessä heikkona ja haavottuvana, ihmisen joka rakastaa, on luotettava eikä hylkää. Ihmisen joka kuunt…

Uudistunut blogi

Kuva
Olette varmasti huomanneet blogiini tipahdelleita muutoksia. Olen pitkään miettinyt blogin ja julkaisijan nimien vaihtamista sekä rukoillut viisautta uuden nimen valinnassa. Avioeron jälkeen harkitsin jo nimen vaihtamista, koska emme ole enää samalla kokoonpanolla kuin blogin alkuvaiheessa. Mitään järkevää ei kuitenkaan tullut, eikä aika ollut oikea. Koen että nyt on oikea hetki näille muutoksille.  Minulla ja lapsilla on muodostunut "uusi" elämä tässä puolentoista vuoden aikana ja siihen on kuulunut monia vaiheita.


Miksi tällainen nimi?
Muutamasta vaihtoehdosta päädyin ystäväni rohkaisemana tähän "Pienet Suuret Aarteet". Nimi on monella tavalla kuvainnollinen. Lapset ovat vielä pieniä, mutta suuria aarteita elämässäni. He rikastuttavat elämääni monella tavalla ja tarvitsevat minun huolenpitoani. Elämän erilaiset vaiheet ja kriisit voivat muuttaa meitä ihmisenä ja vaikuttaa ajan kanssa rikastuttavalla tavalla. Lisäksi nimi kuvaa myös monia muita pieniä ja suuria as…

Kansanlähetyspäivät

Kuva
Viime vuotisista Kansanlähetyspäivistä Ison Karhun kanssa jäi sen verran hyvä kokemus, että päätimme lähteä tänäkin vuonna. Erona oli se, että miesytäväni lähti toisen lapsensa kanssa mukaan. Nyt joku saattaa miettiä, että häh? Mitkä Kansanlähetyspäivät? Kyseessä on siis hengellinen kesätapahtuma, joka järjestettiin Ryttylän Kansanlähetysopistolla.
Voit käydä lukemassa lisää Kansanlähetyksestä alla olevasta linkistä:
http://sekl.fi/suomen-evankelisluterilainen-kansanlahetys/
Ostimme isomman teltan, jotta mahduimme hyvin kaikki nukkumaan. Kasaaminen tuottikin aluksi hieman ongelmia, mutta siitä selvittiin kunnialla. Alue oli rauhallinen ja suurin osa telttailijoista oli lapsiperheitä. Teltan kasaamisen jälkeen miesystäväni sai todella huonoja uutisia, jotka varjostivat jollain tavalla koko viikonloppua.


Lapsille oli järjestetty omaa ohjelmaa, missä sai olla pari tuntia kerrallaan. He viihtyivät siellä todella hyvin. Väliajat olimme yhdessä kiertelemässä kojuja ja syömässä sekä leikkipu…

Jotain niin oikeaa

Kuva
Minun ja lasten elämässä on kääntynyt kevään aikana uusi sivu, mutta ennen kaikkea minun elämässäni. Nyt on oikea hetki kirjoittaa aiheesta, nimittäin minun uudesta seurustelusuhteesta.
Tiedän aiheen jakavan mielipiteitä ja siitä on tultu minulle henkilökohtaisestikin kertomaan. Koen olleeni tämän puolitoista vuotta melkoisessa prosessissa avioeron suhteen ja nyt ajatus uudesta suhteesta tuntuu hyvälle.Monet ovatkin jo kyselleet meidän stooria.


Facebookissa on uskoville sinkuille omia ryhmiä, joissa voi laittaa deitti-ilmoituksen tai saada vertaistukea sinkkuuteen. Tammikuussa vaihdoin muutaman viestin erään miehen kanssa, mutta molemmilla oli tahoillaan asioita "levällään". Maaliskuun alussa aloimme uudelleen jutella kaveripohjalta tutustuen. Huomasimme ajattelevamme monista asioista samalla tavalla ja meidän keskustelua on jatkunut tuosta hetkestä tähän hetkeen päivittäin melkein aamusta iltaan asti. Halusimme tavata, jotta toinen tulee konkreettiseksi ja tietää kuka todel…