Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2018.

Housewarming Party

Kuva
Olen todella ylpeä taitavasta miehestäni ja hän on rakentanut upean omakotitalon. Päätimme syksyllä pitää tupaantulijaiset muuttomme, kotimme ja ystävyyden kunniaksi. Kutsuimme paljon ihmisiä, mutta vain harvat pääsivät tulemaan. Oli kuitenkin ihanaa saada vieraita pitkänkin matkan päästä ja tarjota heille mahdollisuus yöpymiseen.


Nostimme maljat kotimme kunniaksi ja pidin pienen tervetuliaispuheen. Halusimme antaa jokaiselle vieraalle jotain erityistä muistoksi, joten olin piilottanut jokaiselle oman viestin kotiimme. Kaverimme saivat etsiä ne illan aikana. Tein vieraskirjaksi ystävänkirjasivun, jonka jokainen sai täyttää. 

Tarjottavana oli mm.  - Suklaalla kuorutettuja banaanitikkuja - Vaahtokarkkeja ja sipsejä sekä muita herkkuja
- Minttusuklaamoussekakkua - Suklaamoussea kera vaahtokarkkien
- Lisäksi oli pizzaa ja salaatteja sekä ruisnappeja kera täytteiden Syötävää ja juotavaa oli yllinkyllin.
Olimme maalanneet keittiön seinät ja verhotangot valkoiseksi sekä liimanneet seinätar…

Meidän uusperheen Joulu

Kuva
Uusperheen Joulun suunnittelu ei ole niin yksinkertaista, koska pitää ottaa huomioon lapset, omat toiveet, eksät ja isovanhemmat sekä jouluperinteet.Tilanne pitää alkaa purkamaan pala kerrallaan. Minä olen todella jouluihminen ja huomasin sen todellisuuden tänä Jouluna. Minulle on todella tärkeää olla silloin rakkaiden perheenjäsenien sekä sukulaisten kanssa. Mieheni taas kaipasi kotona rauhassa olemista...

Mieheni lapset tulivat meille torstaina, koska oli isiviikonlopun vuoro. Ison Karhun ja Pikku Karhun isi oli viettämässä joulua Lapissa ja lapsien oli muutenkin vuoro olla minun luonani. Istuimme mieheni kanssa alas ja kirjoitimme ylös kummankin toiveet joulusta ja sen syömisistä. Aaton suhteen meillä oli melko yhteinäiset toiveet. Sukulaisten luona vierailusta kävimme tiukempaa keskustelua. Kävimme myös Ison Karhun kanssa tiukkaa keskustelua joulupukin tulemisesta ja Joulun merkityksestä. Itse en ole halunnut joulupukin olevan joulussamme isossa roolissa, mutta joka paikassahan…

Isosiskolle Taivaaseen

Kuva
"Olet aina sydämessäni". ❤
Viime viikonloppuna vietettiin Pyhäinpäivää ja monet olivat vieneet kynttilän rakkaansa muistoksi. Hautausmaa näytti pimeällä todella upealle kynttilämerelle. 



Marraskuu on vuoden pimein kuukausi ja silloin mielenikin muuttuu pimeämmäksi. Väsymys on seurana aamusta iltaan asti, vaikka nukkuisi ja katsoisi kirkasvalolamppua. 
Loka- ja marraskuu ovat kuukausia, milloin mielessäni pyörii paljon rakas siskoni. Olen kirjoittanut hänen menettämisestä useamman postauksen, joita voi myös käydä lukemassa. 
Sinä lähdit nuorena 10.11.2009. Olin siinä hetkessä sinulle hyvin vihainen, että jätit minut. Sinä sait minut kokemaan itseni todella tärkeäksi ja rakkaaksi. Sinä joka pidit kovasti lapsista, et ehtinyt näkemään ihania poikiamme. Sinä joka rakastit sosiaalisia tilanteita ja ihmisiä ympärillä, et ehtinyt tutustua lasteni isään tai aviomieheeni. Sinä joka rakastit juhlia ja etenkin joulua, et ole enää meidän kanssamme jakamassa paketteja aattoiltana. Sinä kenen…

Mitä sulle kuuluu?

Kuva
"Mitä sinulle kuuluu?" Nuo kolme sanaa voivat merkitä toiselle ihmiselle todella paljon niiden ollessa aitoja.  Istun nykyään paljon tietokoneella, mutta silti harvoin ehdin avata blogia. Aikani kuluu koulutehtäviä tehdessä. Opiskelen monimuotoisesti eli meillä on kerran kuukaudessa 2-5 päivää lähiopetusta ja muuten etänä. Tämä tarkoittaa paljon tehtäviä ja joitain verkkoluentoja. Toiset tekevät opiskeluita töiden ohella, mutta itse en toistaseksi siihen pysty. Opiskeleminen vaatii minulta paljon lukihäiriöni vuoksi ja haluan panostaa kouluun niin, että osaan jotain vielä kurssien jälkeenkin. Numerot eivät ole minulle tärkeintä, vaan asioiden oppiminen. 
Olen joutunut käymään paljon erilaisissa tutkimuksissa elokuussa alkaneiden puutumis- ja kipuoireideni vuoksi. Olen myös käynyt säännöllisesti hierojalla, jotta pahat lihaskireydet helpottaisivat. Päähäni ei pääse kunnolla happea ja se aiheuttaa migreenisärkyä sekä pahoinvointia. Tämän hetkiset diagnoosit ovat oikea niska- …

ÄITIPUOLI

Kuva
Olen kirjoitellut ajatuksiani ja tuntemuksiani poikien äitinä olemisesta ja jotakin maininnut myös mieheni lapsista. Meillä on siis neljä vilkasta poikaa, joista kahdelle olen äitipuoli. Lapsena kuuli paljon satuja, joissa oli ilkeä äitipuoli. Toisinaan mietin, olenko itsekin sellainen. En halua olla, vaan rakastava ja lämmin "äitihahmo".

Mieheni vanhempi poika on siis 10-vuotias adhd lapsi, joka käy erityiskoulussa. Hänellä on lääkitys, jonka annostusta vasta alettiin muuttamaan. Hän ärsyttää tahallaan muita lapsia ja huutelee sekä on kovin aikuisen ohjattava. Toisinaan hän viihtyy omissa leikeissään pitkänkin tovin tai leikkii muiden kanssa rauhassa. Poika on kovin kiinnostunut vesileikeistä ja sähkölaitteista. Purkaminen ja hajottaminen tuntuvat myös mieleiselle puuhalle.
Nuorempi poika on 8-vuotias add-lapsi, joka aloitti ensimmäisen luokan normaalissa koulussa. Hänellä aloitettiin myös lääkitys, joka on vaikuttanut positiivisesti koulunkäyntiin sekä keskittymiseen. Hän…

Ei saatu minusta maatalon emäntää

Kuva
Sosionomiopinnoissani meidän piti kirjoittaa elämäntapojen muutoksista sukupolvien välillä. Ajattelin jakaa tämän myös teidän kanssa, jos joku sattuu kiinnostumaan aiheesta.  Minun vanhempani ovat syntyneet 1960-luvulla maaseudulle naapurikyliin. Äitini oli perheen ”iltatähti” ja ikäeroa hänellä sisaruksiinsa oli n.20-vuotta. Äidin ollessa aivan pieni isoäitini kantoi juomaveden kaivosta, oli ulkovessa, ja -sauna. Äidin ollessa alakoulu ikäinen, muuttuivat systeemit nykyaikaisemmaksi. Isäni asui maatilalla, jossa työtä arvostettiin, eikä turhia tunteiltu. Tilalla oli asunut useampi sukupolvi samaan aikaan. Mummoni muutti pois sukutilalta vasta isosiskoni syntyessä. Hänelle rakennettiin omakotitalo puolen kilometrin päähän, mistä oli helppo tulla auttamaan maatalon töissä. Mummo oli lapsuudessani paljon läsnä; marjametsällä, seuroissa, lettujen paistot, erilaiset pihatyöt, maatalon töissä, ym. Isäni lapsuudessa lapset kulkivat mukana aikuisten töissä ja heitä vahti se, jolla oli aikaa. …

Valoa syksyn harmauteen

Kuva
Syksy on saapunut Suomeen, mutta kiitos Herralle sen viivyttämisestä.
Viimeiset pari viikkoa ovat olleet minulle vaikeita ja harmaita. Välillä olisi tehnyt mieli vain kaivautua peiton alle yksin syömään suklaata ja katsomaan jotain leffaa tai sarjaa. Toisinaan olisi tehnyt mieli juosta metsään ja huutaa niin paljon kuin keuhkoista lähtee. Haluaisin aloittaa kunnon "kuntokuurin". Perheen äitinä ei ole kuitenkaan yleensä mahdollista ja fyysiset oireeni rajoittavat kuntoilua todella paljon. Välillä illalla kuitenkin nautin kynttilöistä mieheni kainalossa. Tämä on vuodenaika, kun väsyttää aamusta iltaan ja silti iltaisin vaikea rauhoittua nukkumaan. Onneksi kirkasvalolampun ääressä jaksaa paremmin tehdä koulutöitä ja vielä ollut muutamia aurinkoisia päiviä.
Viime viikolla sain postissa paketin, jota en osannut odottaa. Mieheni laittoi minulle kuvan paketista, kun olin ajamassa koulusta ja olin hämmentynyt. Kotiin päästyäni avasin kirjekuoren ja jo kannen nähtyäni silmiini nousiv…